Ne tekemättömät
Ei ihan kauheesti kiinnosta. Tai yhtään. Onneksi en ole yksin niitä tekemässä, tai jättämässä tekemättä, koska kahvimuki on tiskattava kerran päivässä, tai kahdessa, muilla astioilla niin väliäkään. Ei oikein ruoka maistu, kahvi onneksi maistuu vielä ihan samalle. Mitään ei oikeastaan tee mieli, joskus sitä kahvia ja tupakkaa tai tekeekö es mieli vai tuleeko poltettua ihan vaan siksi, että on käsillä jotain tekemistä ja saan olla hetken ihan rauhassa, yksin, savuineni?
Täytin äsken tiskikoneen, oon varmaan tän kuukauden aikana täyttänyt sen joskus, mutten nyt yhtään muista, siirsin imuria syrjempään, että pääsin vaatehuoneeseen, kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Lattia huutaa imurointia ja vaatehuone huutaa katastrofialuetta, sinne on ollut niin helppo siirtää tavaraa pois jaloista, ehkä vähän talvikamatkin oli vaiheessa kun elämä muuttui. Nyt kaikki on jotenkin vaiheessa ja vaatehuone suljettu vyörymien pelossa. Millä voimilla minä käyn sitä järjestämään?
Ja luultavimmin käyn pian kuitenkin, juhlapäivä tulossa, sinne pitää mahtua enemmän tavaraa jemmaan ja minä en pysty katsomaan, että joku toinen koskisi minun katastrofialueeseeni. Mieleen välähti päivä kun siivosimme poikani asuntoa, siivosimme, tyhjensimme, sekään ei tykänny, että muut tekee ;(
Hyvä kohta pitää tauko ja mennä keittämään sitä kahvia!
